Haalari

Maanantain Citydealissä oli tarjouksessa tällainen hitiksi noussut InOne-merkkinen haalari/onepiece
/jumpin/whatever hintaan 45 euroa. Noihan ovat ihan huikeita. Mikä olisi rennompaa kuin lökötellä perjantai-ilta sohvalla karkkipussi kädessä uppoutuneena haalariin ja katsella hyvää leffaa. No ehkä se, jos olisi haalarin sisällä vielä alasti. Älkää kysykö miksi juuri alasti. Mulla on vain joku härö fiksaatio, että tuollaisen sisällä tulisi olla ilman rihman kiertämää. Ehkä mun vaatteeni puristavat liikaa tällä hetkellä ja salainen kotinudisti sisälläni taistelee hanakasti sitä vastaan.

  
No, mutta oltiin alasti tai ei, tilasin lahjakortin. En kuitenkaan aio itse sitä käyttää, vaan se on tarkoitettu pääasiassa rakkaalle poikaystävälleni, joka on tällaista toivonut. Pääasiassa ihan vain sen vuoksi, että mulla on paha tapa käyttää kotona puolisoni huppareita, collegehousuja... lähes mitä vaan, joten tulen varmasti lainaamaan tuota haalaria useammankin kerran. Tunnustaako joku muukin tällaisen tavan?

Vielä en osaa ennustaa minkä värin K tulee ostamaan, mutta lupaan takapiruilla häntä valitsemaan oman suosikkini. No ei kai. Meillä on usein sama maku, joten uskon K:n valinnan miellyttävän molempia. Tai vaikka ei miellyttäisikään, uskon mukavuuden vievän voiton ja lainaavani sitä sitä ailti.

Mua askarruttanut kysymys lukijoille: Mikä niistä kaikista haalarimerkeistä on se alkuperäisin? :o

Kevään ensimmäiset shortsit

Vihdoin sain puskettua ulos tätä vanhentunutta tietokantaa, sillä viikonloppu oli tosiaan hektisempi kuin koskaan. Asu on viime perjantailta. Tein edellisenä päivänä eli torstai-iltana nukkumaan mennessäni vanhanaikaiset ja suljin vanhasta tottumuksesta puhelimen yöksi. Niin juuri sen uuden puhelimeni, joka lauantai jo ehdittiin varastamaan. Mä oon tottunut, että puhelin herättää vaikkei se ole päälläkään. Toisin on näiden uudempien puhelinten laita. Puhelin ei siis herättänyt aamulla mua. Mulla oli aikaa siinä aamulla hyvä tovi, koska bussit kulkivat niin huonosti ja halusin syödä aamupalan aivan rauhassa. Aamulla musta tuntui, että mulla on joka päivä saman tyyppinen asustus, joten päätin laittaa päälleni jotain hieman spessumpaa. 

pusero ja kaulakoru: H&M // shortsit: Tiger of Sweden // rannekorut: sekalainen kokoelma kaikkea

Tällä kertaa sisäänajoin uudetvanhat shortsini ja lisäsin niiden kanssa turvallisen valkoisen paitapuseron. Kuinka paljon vain yksi alaosan vaihto voi luoda muutosta asukokonaisuudelle! Ilmatkin ovat alkaneet jo lämmetä, joten keväisempi asustus on ehkä paikallaan. Ainakin se toi keväisemmän fiiliksen. Eniten odotan, että pääsen tuosta saakelin villakangastakista eroon. Siitä tulikin mieleeni, että mun tekee hirveästi mieli sellaista Zaran beigeä trenssiä. Se oli vaan niin nätti jopa päällä.

Itse asiassa mun tekee mieli kaikkea materiaa aina silloin kun eniten hajottaa. Oon tällä hetkellä vaan ihan rikki kaikesta. Mulla on järkyttävän kauhea ikävä K:ta, koulutyöt painaa törkeesti päälle ja selkä on kipeä. Sitten ei tietenkään vähäisimpänä tuo puhelinepisodi, joka aiheuttaa aivan turhaa työtä ja huolta. Tällä hetkellä tarvitsisin kipeästi off-nappia, jota painamalla kaikki murheet häviäisivät. Ehkä ensi viikko ei ole näin toivoton.

Hieman virallisempaa

Vähän tällaista virallisempaa puvustusta viime viikon torstailta. Koko asu on Zaraa asusteita lukuunottamatta, joten en ala sitä tähän muuten merkitsemään. Mun teki aamulla mieli pistää päälleni tuo ihana raidallinen kauluspaita ja sillähän on tunnetusti virallistava vaikutus pukeutumiseen. Seuraava "vanhentunut" päivän asu-kuva onkin sitten täysin toisenlainen.

PS. Torstaina suoritettu teoriakoe meni oikein hienosti läpi ja mulle sovittiin inssi ensviikon tiistaiksi. Jee, kortti täältä tullaan!

Ei ihan perus viikonloppu

Haluatteko kuulla hyvät vai huonot uutiset ensin? Aloitan tällä kertaa poikkeuksellisesti hyvistä kuitenkin. Valmensin meidän koutsaamalla Dragons Cheer Campillä oman seuramme toista naisten joukkuetta eli Vipersseja. Olin todella innoissani jo silloin kun sain kuulla ketä valmennan, eikä innostukseni ole laantunut vielä näin leirinkään jälkeen. Tytöt ylittivät monesti itsensä sekä joukkueena että yksilöinä. Meistä valmentajista tuntui, että saimme puskettua joukkuetta hieman eteenpäin ja se jos mikä tuntui hyvältä. Monille suunnittelemillemme jutuille emme olleen antaneet mitään etukäteisodotuksia, mutta silti tytöt yllättivät meidät omalla osaamisellaan. Pitkät libesarjat ovat aina raskaita ja vaativia, mutta Vipersit vetivät ne erinomaisesti läpi. Kokeilimme myös muita uusia juttuja, jotka jännittivät selvästi monia, mutta ne suoritettiin silti todella hienosti. Tytöt selvästi osaavat tehdä asioita, kunhan niitä vaatii. Mä olen niin tyytyväinen, että pääsin valmentamaan juuri tuota joukkuetta. Kiitos siitä kuuluu teille tytöt ;) Toivottavasti teillä oli yhtä mukava ja antoisa viikonloppu kuin meillä valmentajilla.

Toinen mukava juttu tässä viikonlopussa oli Ässän tuparit. Menin sinne suoraan leiriltä ja paikan päällä oli kaikenlaista hyvää syötävää ja seuraa. Jatkoimme taloyhtiön hiljaisuuden alettua siirtymään kohti Börssiä. Börssissä kaikki alkoikin sitten mennä päin puuta. Yksityiskohtia en viitsi täällä julkaista, mutta väliin mahtui allergiakohtausta ja sun muuta äksöniä. Mullakaan ei mennyt siellä niin hyvin kuin olisi toivonut.

Ja sitten niihin huonoihin uutisiin. Mun huonot uutiseni liittyvät juuri tähän kyseiseen baari-iltaan. Mä olin lähdössä toiseksi viimeisellä yöbussilla Börssistä kotiin, mutta sitten mut houkuteltiin vielä kerran takaisin tanssilattialle. Tanssimme ensin Börssissä, kunnes vaihdoimme Amarillon puolella. Vilkuilin vähän väliä puhelintani, koska olin lähdössä viimeisellä yöbussilla kotiin. Hetken tanssin yhden biisin niin huumassa, etten keskittynyt mihinkään muuhun kuin musiikin pyörteisiin. Biisin jälkeen kaivoin kännykkääni esille tarkastaakseni kellon. Ei helvetti... Mä en löytänyt sitä mistään. Siinä vaiheessa iski paniikki. Mun puhelin oli varastettu.

Vitutuksen määrää ei voi vieläkään sanoin kuvailla. En sitten ehtinyt viimeiseen yöbussiin, kun piti soitella ympäriinsä ja sulkea liittymä. Kävin vielä pilkun jälkeenkin etsimässä puhelintani tanssilattialta, mutta eihän se siellä ollut. Ja jos vaikka olisi ollutkin, ei sitä olisi enää löytynyt. Joku olisi vienyt sen kuitenkin. Mä olen kuitenkin satavarma, että se on viety, sillä se oli sen verran hankalassa paikassa, että tuskin se olisi sieltä pudonnut. Loppujen lopuksi menin joukkuekaverille yöksi, koska en olisi ikimaailmassa herännyt muuten oikeaan aikaan valmennukseen. Kenellä vielä tässä maailmassa on ihka oikea herätyskello? Ei ainakaan mulla.

Teen ranskalaisin viivoin vitutuslistauksen, jottei tekstistä tule liian pitkä lukea:
- miten hitossa mä herään aamulla?
- miten mä pidän yhteyttä mun armeijassa olevaan rakkaaseen?
- ei yhtään kiinnosta mennä poliisiasemalle tekemään rikosilmoitusta
- saatika tehdä vakuutusilmoitusta
- miten mä hoidan mun asiani nyt?
- miten ketään saa mua kiinni?

Ei, ei, ei, nyt on pakko lopettaa listaus tähän kun se on vielä luettavissa...

Leppoisaa sunnuntaita kaikille. Perkele

myöhempi edit. kiitän myös sitä kaverini alakerran naapuria, joka aloitti nokkuhuilutreenit klo 6.00. Oli lähellä ettei järki lähtenyt.

This is how I feel

Postaustahti on hieman hidasta tällä hetkellä kuin normaalisti ja tulee varmaan vielä hetken olemaan. Kouluhommia on vain jostain syystä kasaantunut vino pino (miksiköhän, eihän tässä ketään vaan ole ollut laiska?) ja autokoulun kanssa on kiirusta. Mulla on teoriakoe tänään, joten olen yrittänyt nämä muutamat päivät harjoitella sitä varten. Olisko hiukan noloa olla pääsemättä siitä läpi? Jeps, toivon koko sydämestäni etten toheloi sitä.

Mulla on tulossa tässä lähiaikoina mielenkiintoinen projekti, josta kerron myöhemmin lisää. Muotiin se liittyy, mutta miten? Se jää nähtäväksi ;)

Pettymys

Kerroin täällä jonkin aikaa sitten tilanneeni Feel Uniquesta uuden TIGIn shampoo+hoitoainesetin, sillä olen aikaisemminkin käyttänyt kyseisen merkin hiustenpesuaineita (S-Factor ja Bedhead), ja olen ollut niihin hyvin tyytyväinen. Tilaus tuli ihan ajallaan (5 päivässä) ja aineetkin ovat ihan oikeat, mutta pettymys on silti suuri. Mun hiukseni eivät tunnu pesun jälkeen puhtailta ja ne näyttävät likaisilta entistä nopeammin. Tuoksu oli Catwalk-sarjaan kuuluvalle setille tutun mummomainen eikä se tee ainakaan muhun vaikutusta.

En millään raaski tilata uutta, joten tällä mennään nyt jonkun aikaa. Harmittaa oikein, että tilasin noin p****n setin.

Onko Catwalkin Volume Collection tuottanut kenellekään muulle päänvaivaa?

I can't wait for the weekend to begin

Viikonloppu on vasta takana ja mä odotan jo toisen tulevan... Ajattelin jakaa tässä nopeasti mun torstai-sunnuntaikuulumiset.  Torstaina mun hyvä ystäväni Laura kävi moikkaamassa mua isänsä koiran kanssa. Meidän katit eivät ole ikinä nähneet hurttia eli tapaaminen meni varsin hyvin siihen nähden. Perjantaina kävin treeneissä suunnittelemassa meidän koutsaamaa leiriä eli Dragons Cheer Campiä. Oon monet vuodet valmentanut siellä vain junnuja, mutta tällä kertaa pääsen valmentamaan naisten A-joukkuetta eli Viperseja, odotan sitä innolla ;)

Lauantaina tein K:lle paahtopaistia ensimmäistä kertaa eläissäni. Eihan se ollut niin vaikeaa kuin luulin, uuniin vaan ja odottelemaan oikeita lukemia paistolämpömittarista. Lisukkeeksi väänsin perunamuusin ja punaviinikastikkeen. Helppoa ja herkullista.

Sunnuntaiaamuna K kokkasi mulle maistuvan englantilaisen aamiaisen kolmella croissantilla. Iltapäivällä kävimme K:n äidin luona syömässä kaikenlaisia herkkuruokia ja maistelimme muutamaa kakkua, toinen oli banaani-toffeekakku ja toinen uunijuustokakku. Haluaisin osata tehdä uunijuustokakkua itsekin, mutta en ole vain uskaltanut kokeilla vielä. Ehkä mä kokeilen tehdä sellaisen seuraavaan joukkueiltaan :D Parin tunnin päästä lounaasta lunastimme vielä lahjakorttimme Birdie-ravintolaan. Voit vain uskoa kuinka täynnä mun vatsani oli tuona iltana. Kyllä syöminen on vain niin kivaa ;)

My regular breakfast

Mä olen niitä ihmisiä, jotka eivät voi lähteä kotoaan ennen kuin ovat saaneet aamulla jotain suuhunsa. Joskus yläasteella selviydyin aamuistani 20 minuutissa, mutta eihän siinä ajassa oikein mitään ehtinyt syömään ja nälästä kurniva vatsa vei pahasti huomiota keskittymiskyvyltä. Aamupalani vaihtelivat sokerimuroista eri jugurtteihin (leipää en ole ikinä oikein syönyt). Nykyään viitsin herätä jo hieman aikaisemmin, jotta ehdin syömäänkin jotain kunnollista. 

Aamupalan tärkein tehtävä on pitää nälkä poissa puolilta päivin pidettävään lounastaukoon asti ja siinä auttaa ravintoaineista parhaiten se kuuluisa proteiini. Aina lehdissä tuputetaan syömään enemmän proteiinia, jotta pysyy kylläisenä ja näinhän se on. Tämä on todistettu monissa tieteellisissä kokeissakin. 

Mulle ruokailu on edelleen koulupäivän kohokohta ja jotta jaksan tehdä hommia siihen asti, olen päätynyt erinäisten kokeilujen jälkeen syömään aamupalaksi maitorahkaa. Sen helppous ja nälänpitävyys ovat olleet mulle ehdottomia avainkriteerejä. Mikä olisi sen helpompaa kuin ottaa purkki jääkaapista ja sekoittaa siihen haluamiaan makuja.  

Maitorahkasta saa erimakuista sekoittamalla siihen eri sörsseleitä. Mä sekoitan yleensä rahkaani vehnäleseitä, psylliumia, raakakaakaojauhetta, macaa ja vadelmia. Vehnälese tuo rakennetta, mutta rakennetta voi tuoda myös raejuustolla. Marjojakin vaihtelen mielen ja pakastimen marjatilanteen mukaan.

Nyt joku tietysti ajattelee, että tuon rahkan on pakko maistua aivan kauhealta. Niinhän se todennäköisesti maistuukin, jos ei ole tottunut sitä syömään. Minä, entinen sokerin suurkuluttaja (pistin puuroon yhden kerroksen sokeria, söin pois, toisen kerroksen sokeria, söin pois... jne. tämä on tosi esimerkki), aloitin sekoittamalla mehukeittoja rahkan kanssa, jotta tottuisin sen happamaan makuun pikkuhiljaa ja loppujen lopuksi siirryin tälle alkellisemmalle linjalle. Kummasti ne makunystyrät vain tottuvat.

Tasaisin väliajoin kyllästyn totaalisesti tuohon rahkan kittaamiseen ja silloin vaihdan aamupalaa hetkeksi neljän viljan puuroon, johon lisään raejuustoa ja vadelmia. Mun on pakko todeta tässä välissä, että raejuustoa voi lisätä lähes mihin vain :D

Viikonloppuina K:on ollessa lomilla me syömme kuitenkin aivan toisennäköistä aamupalaa, esimerkiksi pannukakkua, englantilaista aamiaista tai jääkaappiin jääneitä herkkuja, kuten itsetehtyjä korvapuusteja. Namnam. Ei niillä eväillä kyllä arjessa/koulussa selviäisi.

Mitä te yleensä syötte aamupalaksi?

Cheer news

Monet lukijoista tietävätkin minun harrastavan lajia nimeltä kilpacheerleading. Ummikoille selvitettäköön, että laji eroaa Tepsin tanssitytöistä varsin monella tapaa (ts. ei mitään samaa), me emme esimerkiksi esiinny jääkiekko-otteluissa, vaan kilpailemme toisia joukkueita vastaan lajin SM-kisoissa. 2,5 minuutin mittaisessa kisaohjelmassa 20 tyttöä suorittaa stuntteja (siis erilaisia nostoja), heittoja ja pyramideja erilaisten vaikeustasojen mukaan. SM:eissä kilpailevalla joukkueella on jo hyvin vaativia pyramideja ja raskaita stunttisarjoja yhdistettynä nopeatempoiseen koreografiin. 

Alla olevasta videosta saat lisätuntumaa, mitä laji pitää sisällään. 

Meidän viime SM:ien kisaohjelma:

Aloitin cheerleadingin vuonna 2005 menemällä ensin alkeisiin. Alkeista yritin hakea puolen vuoden kokemuksen jälkeen A-junnuihin (Tigers), mutta päädyin loppujen lopuksi B-junioireihin (Panthers). B-junnujen jälkeen sain hakea ensimmäistä kertaa naisiin ja hainkin tietysti seuramme edustusjoukkueeseen Dragonssiin. En päässyt, vaan siirryin silloin uuteen joukkueeseen A-naisiin (Vipers). Kyy-vuoden jälkeen saavutin unelmani ja pääsin vihdoin edustukseen. 

Mun 6,5 vuotisen cheer-uraani on mahtunut useita loistavia huippuhetkiä ja taas on taas koittanut yhden aika. 

Muutama päivä sitten sain yllättävän puhelun valmentajalta, joka kertoi mun olevan yksi kolmesta joukkueen kapteenista! Vau, mä olen niin otettu. Ette arvaa kuinka vaikeaa oli pitää tätä iloa sisällään perjantain julkistushetkeen asti. En mä voi sanoa muuta kuin kiitos luottamuksesta ;)  

kaikki kuvat viime SM12-kisoista

Bare midriff

... eli napapaidat. Arvaan jonkun puuskahtavan heti kärsivästi. Viimeksi kun napapaidat olivat oikeasti muodissa, mulla oli ikää jotain 6 vuotta ja Spice Girls oli kova juttu. Omistin tuolloin todella hienon keltaisen Spaissareiden "bändinapapaidan". Sen jälkeen vanhemmat ihmiset ovat turhaan vain väittäneet, että nuoriso pukeutuu pelkästään lantiohousuihin ja napapaitoihin. Jos nyt tarkkoja ollaan, housujen vyötärö on noussut jatkuvasti ylemmäs kohti vyötäröä ja paidatkin olivat joitakin vuosia sitten pääasiassa tunikamallia. 

Tänä kesänä kaikki kuitenkin muuttuu radikaalimpaan suuntaan. Viime kesänä valtavirtamuotiin tulleet cropatut paidat (lyhyet paidat) olivat vain alkusoittoa tulevalle, sillä tänä kesänä topit ovat pienentyneet entisestään, kuten useiden merkkien kevät/kesänäytösten vaatteista voidaan todeta. 

Tuubitopeista ja korseteista on jäänyt jäljelle vain niiden köyhä pikkusisko, bandeau-toppi eli pieni kaistale kangasta rintojen peitoksi. Useat muotitalot (Roberto Cavalli, Acne, Helmut Lang, MiuMiu... listaa voisi jatkaa loputtomasti) ovat liikkuvat samalla aallolla, mutta Britney Spearsin luomaan hirveään napapaitavillitykseen tätä ei voi kuitenkaan mitenkään verrata. Avain on siinä, että hame tai housut ulottuvat niin korkealle vyötärolle, että napa jää lähes aina piiloon. "Pusero" (ei tuota kehtaa puseroksi sanoa ilman lainausmerkkejä) esittelee siis vain ne kauniit ylävatsalihakset, jotka meillä jokaisella on. Onhan? Ai ei, no ei mullakaan...

Näyttää muoti kuinka ihanalta ja raikkaalta tahansa, siinä on yksi vika. Se ei millään näytä hyvältä kaikkien päällä. Naiset omistavat hyvin monenlaisia vartalomalleja, eikä kaikille ole siunaantunut sitä kuuluisaa, jumalaista X-vartalotyyppiä, vaan on omenaa, päärynää ja kaikkea siltä väliltä. Sen vuoksi pyydänkin tarkkaan harkitsemaan sopiiko vatsan paljastelu juuri sinulle. "Ab fab" sopii parhaiten X- tai A-tyypin naiselle, joka omistaa vielä kaiken lisäksi soman korren ja pienen uuman. Se on mielestäni jo aika paljon vaadittu, sillä harva täyttää nämä kriteerit. 

Jos sivuutetaan vartalokriteerit ja keskitytään olennaiseen: millaisen alaosan kanssa bandeau-toppia voisi sitten käyttää? Näytöskuvia tutkaillessa linja on selvä; kaikkien korkeavyötäröisten vaatekappaleiden kaverina, oli ne sitten housut, hame tai shortsit. Varauksella tulisi suhtautua erityisesti matalalantioisiin alaosiin, sillä ne saavat tyylin helposti näyttämään halvalta ja sitähän ei kukaan halua. Korkea vyötärölinja antaa hieman anteeksi ja matala ei sitten yhtään.

Yllä oleva Topshop Unique-mallisto antaa mielestäni sopivasti osviittaa siihen, kuinka osa tyylikkyydestä häviää, kun napa tulee esiin. Vaatteet ovat kivoja, rentoja ja nuorekkaita, mutta eivät samalla lailla tyylikkäitä kun vertaa muiden muotitalojen luomuksiin. 

Kun sinulle iskee pakollinen tarve saada käsiisi bandeau-toppi, etkä ole valmis maksamaan designer-luomuksista maltaita, suosittelen hintaluokaltaan todella paljon edullisempia Gina Tricotin versioita. Yksinkertaisimmat versiot maksavat 5,95€ ja kalleimmat 12,95€. Ei paha. Myös mä olen kantanut korteni kekoon tämän muodin osalta. Eri asia on sitten taas kuinka hyvin se sopii mun päälleni... 

Jos pokkasi ei riitä kantamaan pelkkää palaa kangasta päälläsi, ei hätää! Bandeau-toppiin voi hyvin yhdistää läpinäkyvän puseron ja näyttää silti rohkean seksikkäältä. Tämän kaltainen yhdistelmä näkyi monissa näytöksissä rinnakkaisvaihtoehtona pelkälle bandeau-yläosalle.

Last but not least. Haluan esitellä mun ylivoimaisen bandeau-muotisuosikkini, joka on nahkaa ja niittejä yhdistelevä seksikään naisellinen Versace. Viimeinen shortsikokonaisuus vetää sanattomaksi. Wow, tolta mä haluaisin näyttää kesällä. Taitaa kuitenkin mennä pieni tovi ennen kuin mun broilerireidet saadaan huollettua ei talvikunnossapitoa-ajan jälkeen tuohon kuosiin. 

Vetoaako "ab fab"? Hot or not?

mallikollaasit: style.com

muuten polyvore

Here it is

Tässä se on, se tiistaina ostamani hihaton pusero siis. Käytännöllinen kuin mikä ja helppo yhdistää kaikkeen. Alle laitoin tällä kertaa neonkeltaisen topin, mutta kesäksi suunnittelin vain rintsikoita tai sitten hyvin lyhyen tuubitopin käyttöä. Vielä en vain kehdannut laittaa sellaisia tuonne alle, kun on niin kylmäkin.

Niin ja jos joku ihmettelee mikä ihmeen muoviläpyskä mulla roikkuu huulesta, niin se on sellainen ihana huuliherpeslaastari. Mun huulet tuntuvat olevan koko ajan rakkuloilla ja K ihmetteleekin usein, että taasko mulla on huuliherpes. Joo on. Kuulin vasta noin vuosi sitten, että huuliherpestä voi hoitaa reseptilääkkeellä. Se on mun seuraava toimintasuunnitelmani kamppailussa rakkuloita vastaan.

hihaton ja vyö: H&M // toppi: GT // takki, neule ja housut: Zara // kengät: Skopunkten

Ei mulla ole tässä tärkeämpääkään asiaa, joten heippistä ja koulun pariin. Eipäs! Koulusta puheen ollen, mulla ei ole yhtään motii sen suhteen. Jokainen päivä tuntuu niin vaivalloiselta ja raahautumiselta, kun joka päivä on koulua 8-16 (toisaalta onneksi vaan sen verran, syksyllä viiteen tai kuuteen kestävät päivät eivät olleen mitenkään erikoisia) ja sen jälkeen pitää jatkaa kouluhommia vielä kotona. Töissä oli tämän suhteen helpompaa. Mä niin kaipaan töihin, kun sai tasaisesti kunnon tulojakin...

Repsahdus

Tätä se teettää, kun joutuu venailemaan bussia turhan kauan. Aina siinä käy näin. Totta puhuakseni olen himoinnut tuota valkoista puseroa Hennesin nettisivuilla jo kauemminkin, mutta kuvittelin sen käyneen kaupaksi ja loppuneen myymälöistä aikoja sitten, koska en ole nähnyt niitä siellä. Beigeneule oli taas alennuksessa, enkä voinut vastustaa sen 7 €:n hintaa millään. Se suorastaan huusi mua ostamaan itsensä mun vaatekaappiini jatkoksi. Sitä paitsi siinä on 30% villaa ja 16% mohairia eli  ostin melkein aidon villapaidan saanen sanoa. Mulla on ennestään noita palmikkoneuleita kolmessa eri värissä, tummansinisenä, valkoisena ja nyt vihdoin beigenä. Palmikkoneuleet pitävät pintansa vuosi toisensa jälkeen näyttämättä last seasonilta ja niitä voikin pitää yhtenä tärkeimmistä vaatekaapin kulmakivistä hyvin istuvien farkkujen ohella.  Tästä puheenollen, mua niin vaivaa ne aikaisemmin sovittamani vaaleat Ginan Kristen-farkut. Ne oli vaan niin täydelliset.

Molempia ostoksia tulette varmasti näkemään tarpeeksi mun päälläni, sillä molemmat ovat kovasti mieleeni. Ajattelin pistää jo tänään jomman kumman päälle, arvaatko kumman?