Saavuttiin eilen illalla tänne lumettomaan kotosuomeen Aasian sydämestä ja toimme mukanamme jotain pientä mukavaa, nimittäin vatsataudin. Mulla on maha jyllännyt jo viidettä päivää putkeen, en ole ikinä ollut näin kauaa kipeänä ja K on ollut myös kolme päivää sairaana. Multa alkaa pian jo loppua toivo, että tämä olisi vain tavallista turistivatsatautia vaan epäilen tosissani saaneeni ruokamyrkytyksen. Eläissäni en ole tällaisia kramppeja kokenut. Matkailu avartaa...
Reissu oli muuten kaikin puolin mahtava
(lukuunottamatta hotellin maailman kovimpia patjoja ja huoneiston viidettä kerrosta ilman hissiä). Yösijamme Lekpong Guesthouse sijaitsi vilkkaalla Patong Beachillä aivan Jungceylon-ostoskeskuksen tuntumassa. Kävellen kesti noin 2 minuuttia. Jungceylonista löytyi länsimaisia putiikkeja, pikaruokaloita ja ravintoloita, joiden hinnat olivat korkeammat kuin katukeittiöiden ja basaarien. Syötiin ensimmäisinä päivinä Jungceylonissa lähes pelkästään vatsataudin pelossa. Ostoskeskuksen ravintoloiden ruokien hinnat vaihtelivat ravintoloista riippuen 150 bathista 250 bathiin (3,60€-6,10€). Paikallista ruokaa sai paljon edullisemmin kuin eurooppalaista.
 |
| Lekpong Guest house, ylimmässä kerroksessa näkyy meidän parvekkeemme |
Patongin rannalla emme pahemmin jaksaneet makoilla, sillä paikka on aivan liian täynnä turisteja ja rantamyyjiä sekä melua. Kävimme sen sijaan snorklailemassa koralleilla, saariretkellä ja skootterin kanssa useilla eri rannoilla, kuten Surin beachillä ja Nai Harn beachillä. Niistä myöhemmin lisää.
 |
| Patong beach |