Crazy cat lady pictures

Siinä ne nakukatit taas ovat, suunnilleen samassa paikassa, missä tykkäävät oleskella. Lilian näyttää aivan samalta kuin ennenkin, mutta Ludde ei. Ludwigin kasvattama "talviturkki" ei ole jatkuvasta nyppimisestä huolimatta lähtenyt juuri mihinkään. Siinä se karva on ja tönöttää. Tuntuu kuin sitä olisi tullut kesästä huolimatta, jopa lisää. Välillä meiltä löytyy kotoa jopa kissankarvapalleroita. Mieti, karvattomien kissojen kodissa! Karvaton koti oli näiden yhtenä ostokriteerinä. Myös edellistalvena Ludde kasvatti myös pienen turkin, mutta se lähti pois aikaisin keväällä. Tämän vuoden karvat eivät näytä liikahtavan mihinkään. Onko muilla sfinx-kissojen omistajilla samaa ongelmaa? Tuon tytön, Lilianin iho on edelleen yhtä karvaton ja pehmeä kuin pe-... *kröhöm* (kaverit tietää mitä härskeyksiä tarkoitan), mutta poika on kuin loppuun käytetty käytetty turkis. Yhtä rakkaista ne mulle silti ovat, oli karvoja tai ei ♥

Golden loafers

Mikä kumma siinä on kun kaikki meikit loppuvat aina samaan aikaan? Ja tietenkin silloin kun rahaa ei ole niihin laittaa. Vetelinkin tuossa toukokuun lopussa muutaman viikon ilman meikkiä ja shampootakin lantrasin vedellä :D Eikö kuulostakin ihanalta, niin minustakin. Palkkapäivä tuntui harvinaisen onnelliselta, vaikka sainkin viiden viikon palkan sijasta noin viikon palkan. Siinä oli pelihousut revetä. Kaiken valittamisen jälkeen onneksi palkanlasku jaksaa muistaa mua pienella potilla ensi viikolla.

Tiedättekö sellaiset vaatekappaleet, jotka tulevat jopa uniin asti häiritsemään, että "osta mut, osta mut". No noi kultaiset tohvelit olivat juuri sellaiset. Oli ne sitten pakko käydä hakemassa kotiin leopardien ja piikkien kaveriksi. Mitä tykkäät? Kallen mielestä ne olivat rumimmat kengät, jotka hän on eläissään näynyt :D

Kesäkuu

Hellou pitkästä aikaa! Onkohan siitä jo kolme viikkoa kun mä olen viimeksi tänne kirjoitellut? Töissä mä olen pyörinyt nyt kuukauden joka arkipäivä ja illat on menneet treeneissä. EM-kisatkin on jo ihan ovella ja lähto sinne on jo noin parin viikon päästä, huisin jännää!! Oon kuvaillut kameralla vaikka mitä tärkeää ja vähemmän tärkeää, mutta tänne asti ne eivät ole päätyneet. Kesäkuun ensimmäisen päivän vietin monien tapaan ylppäri- ja valmistujaisjuhlissa. Aamulla kävin laitattamassa ripsienpidennykset vaihteeksi suosikkipaikassani Divinassa. Ripsien laiton jälkeen hurautimme Kallen kanssa Yläneelle yhtiin juhliin, joissa mä toimin vähän niin kuin kuvaajana. Sieltä sitten siirrymme neljän jälkeen Turkuun muutamiin toisiin juhliin. Illalla kokoonnuimme joukkueen kesken yhden juhlasankarin luokse. Ilta oli tosi hauska, mitä muuta nyt tältä joukkueen porukalta voisikaan odottaa ;)

Kevätnäytös

Melkein viikkoon musta ei ole kuulunut mitään, mutta elossa mä olen. Ainakin melkein. Työt, treenit ja muut pakolliset toiminnat ovat verottaneet mun jaksamistani oikein urakalla jostain syystä. Salille meno on ollut yhtä raahautumista ja ne treenitkin ovat olleet nyt tämän viikon ajan vähän puolitehoisia. Yhtenä päivänä vaihdoin salin tunnin juoksulenkkiin. Se piristi todella! Harvoin sanon näin, mutta se lenkki oli ihan mahtava. En ymmärrä miksi oon pitänyt sitä aerobista niin kamalana mörkönä, koska tuo kyseinen lenkki tuntui ihan mielettömän hyvältä. Askel oli kevyt, juoksuvauhtini oli nopeampi kuin yleensä ja olisin jaksanut pinkoa pidempäänkin jos olisin viitsinyt. Taisin saavuttaa jopa sen kuuluisan runners high'n.

Meillä oli tänään kevätnäytös, jossa me esitettiin vain pieni pätkä ohjelmaa, sillä meidän EM-ohjelma ei ole kokonaisuudessaan vielä siinä vaiheessa että oltaisiin haluttu esittää se. Esityskertoja tuli loppujen lopuksi kaksi, koska ensimmäisellä kerralle meillä pätkäs musiikki poikki melkein heti alussa ja jouduttiin laskemaan loppuohjelma. Mulla meni ekalla kierroksella fokus ihan kokonaan laskemiseen ja ohjelma oli muutenkin aika häsläämistä. Onneksi saatiin toinen mahdollisuus esittää ohjelma ja se tuntui paljonpaljon paremmalta. Jengi oli rauhallisempi ja esitys meni ainakin mun mielestäni paljon paremmin kuin ekalla kerralla. Oli mulla näytöksessä kyllä järkkäri mukana, mutta en sitten loppujen lopuksi suostunut otattamaan itsestäni yhtään todistekuvaa Raptors-puvussa. Mä olin keskiviikon treeneissä ihan kauhuissani, kun meille lätkäistiin unkit (uniformu=puku) käteen ja se mun hameosani oli kuin yks makkarankuori. Voi hyvä luoja. Se oli numeroissa samankokoinen kuin mun vanha Dragons-hameeni, mutta koot heittivät kyllä täyttä häränpyllyä. Suurempia ei ollut tarjolla, joten ei auttanut itku markkinoilla. Onneksi tänään näytöksellä selvisi että se keskiviikkona saamani hame oli joku maanantaipäivän versio ja sain sen vaihdettua hieman parempaan. Ei se vieläkään täydellinen ole, mutta paljon paremman näköinen kuin se aikaisempi. Ehkä saan sen vaihdettua kisoihin mennessä vielä parempaan.

PS. Kuvassa on meidän tummansiniset EM-edustuspaidat!

Tavaraa kirppikselle

Kaikkien EM-kisamaksujen yms. rahallisten kulujen siivittämänä innostuin siistimään vaatekaappiani ja nyt sieltä lähteekin aimo kasa vaatetta kirppikselle. Mietin ensin Manhattanin kirppistä tai Länsikeskuksen, mutta multa varastettiin/huijattiim sieltä niin paljon tavaraa, ettei sinne enää sitä oikein huvita viedä. Terveisiä sille vaan, joka kehtasi vaihtaa mun kalliisiin nahkasaappaisiini kolmen euron hintalapun!! Paikaksi valitsin tällä kertaa Turun Kaskenkatu 3:seen tulleen Ihana Kirppiksen. Siellä mulla on keskiviikosta lähtien pöytä numero 33, jos kiinnostaa käydä vilkaisemassa. Koot menevät siitä XS:stä S:ään ja jotkut jopa M:ään. Kengät ovat kokoa 39. Mä olen viemässä paikalle mm. Philip Limin trenssin, ihanan Hilfigerin pitkähihaisen puseron, käyttämättömät Lundbergin nilkkurit, Gantin kauluspaidan, melkein uusi musta tekonahkatakki, Menburin kerran vanhojen tansseissa käytetyt korkkarit, Filippa K:n todella hyväkuntoisen pitkähihaisen ja samalta merkiltä melkein käyttämättömiä farkkuja, Dieselin käyttämättömät farkkushortsit, Boomerangin farkkumekon, kivoja korkkareita, pari laukkua ja paljon paljon muuta. En ole ehtinyt suurinta osaa edes hinnoitella vielä, mutta eiköhän se huomenna järjesty. 

Vaatteet ovat siis erittäin hyväkuntoisia ja suurinta osaa niistä on käytetty sen kerran tai jopa ei ollenkaan. Pistin tosiaan vaatteita pois oikein reilulla kädellä ja toivonkin, että ne menisivät hyvin kaupaksi, koska rahasta on pulaa :D Eli paikka oli siis keskiviikosta lähtien Kaskenkatu 3, Ihana Kirppis ja paikka numero 33.

Kehonkoostumusmittauksessa

Varoituksen sana: postaus sisältää kuvamateriaalia, joka ei sovellu liian tosikoille lukijoille!  ;)
 

Sain tiistaina aikaiseksi käydä taas kehonkoostumusmittauksessa. Viimeisemmästä on aikaa noin puoli vuotta ja siihen väliin mahtu kaikenlaisia treenijaksoja. Cheerleadingin SM-kisojen lähestyessä jätin salin joksikin aikaa kokonaan pois, jotta jaksoin treenata täysillä tulevaa koitosta varten. Tammikuussa aloitin taas saleilun ja siitä asti salikertoja on tullut noin 3-4/viikko + cheer-treenit päälle. Syöminen ei kuitenkaan ollut optimaalista, ruokaa oli liian vähän verrattuna muuhun urheiluun eikä se ollut oikeanlaista. Maaliskuussa aloitin yhteistyön PT:ni kanssa. Sain ruokaohjeet ja treeniohjelman. Sen jälkeen vasta onkin alkanut tapahtumaan! Toisin sanoen pointtini oli: ota itsellesi personal trainer, jos on vaan mahdollista! En ole katunut hetkeäkään.

Aikaisemmin mittautin itseni Inbody720-laitteella ja nyt laitteena taisi olla Inbody230 (?).  Noh, mä en tiedä oliko se sitten niin hyvä idea. Laitteet ovat keskenään vertailukelpoisia, mutta 230-laitteesta jäi mun mielestäni uupumaan paljon tietoa, jota olisin saanut 720-laitteesta. Mittausajankohdat eivät myöskään olleet keskenään samanlaiset, aikaisempi tapahtui aamulla tyhjän mahaan ja tämä toinen myöhään iltapäivällä monen aterian nauttimisen jälkeen. Tuloksiin kuitenkin:

- Paino on pysytellyt samoissa mitoissa, tai jopa hieman laskenut. Puhutaan siis joistakin sadoista grammoista.

- Lihasmassa 27,2 kg -----> 28,0 kg = 800 g lihasta. Niin vähän :(
- Rasvan määrä sen sijaan näytti nousseen myös 100 grammalla. Tästähän sitten ihan menin ihan pois tolpiltani, miten se muka on mahdollista?! Mittaaja rauhoitteli mua sillä, että laitteen mittaamaan rasvan määrään on saattanut vaikuttaa  mittauksen myöhäinen ajankohta, koska olin ehtinyt nauttimaan sitä ennen monta ateriaa ja paljon vettä, enkä ollut käynyt vessassa juuri ennen mittausta. Rasvatasapaino näytti keskivartalon kohdalla "normal", vaikka se on ollut aikaisemmin "under" ja vatsan seudulta on selvästi lähtenyt rasvoja. Mun on pakko mennä pihtimittaukseen, jotta saan mielenrauhan.
- Rasvaprosentti oli luonnollisesti laskenut lisääntyneen lihasmassan myötä.

Yhteenvetona: Hämmästys, kummastus. Pettymys oli suuri lihasmassan vähäisessä kasvussa. Epäilen kuitenkin, että mun alkuvuoden liian vähäinen syöminen ei ole antanut lihaksille tarpeeksi kasvumateriaalia ja lihaskasvu on jäänyt tästä syystä heikoksi. Täytyypä käydä ottamassa Inbody720-tulokset uudestaan parin kuukauden päästä. (Myöhempi edit. Kävin tätä PT:n kanssa läpi ja hän sanoi, ettei ruokavalioni ole tarkoitettu mitenkään erityisesti lihaksen kasvatukseen, joten ei kannata murehtia tulosta. Tämä tieto helpotti.) Rasvan määrä oli myös pettymys. Ehkä siellä onkin pieni fiba, mutta numeroina siellä lapun tuloksissa lukee edelleen enemmän kuin pitäisi. Eihän se nyt ole edes matemaattisesti loogista tuo rasvojen määrän nousu. Jos paino on sama kuin ennenkin ja lihasmassaa on tullut kaupanpäälle, pakko sieltä on jotain ollut poistua :D Onneksi peili kertoo mulle enemmän kuin tämä kehonkoostumusmittaus. Ei mun tulokseni kuitenkaan huonoja ole, lihasmassaa mulla on kokooni nähden aika paljon ja rasvaakin tällä hetkellä vähemmän kuin suositeltaisiin. Hitaan kehityksen ihmettely on tässä jutussa se pointti. Ja tietty noi kuvat olivat erityisen tärkeässä asemassa tässä postauksessa. Ihan vain siksi, ettei siitä tulisi liian tylsää ilman visuaalista sisältöä ;)

Pakko sitä on kuitenkin mennä uudestaan mennä jonkin ajan kuluttua uudestaan tällaiseen mielenrauhan säilyttämiseksi. Elämä onneksi jatkuu ja tämä vain nostaa treeni-intoani entisestään! Good dammit mä näytän sulle vielä kehonkoostumus!!!

It's not whether you get knocked down, it's whether you get back up

Molempien kollaasien kuvat mistäs muualtakaan kuin weheartit

Satuin lukemaan uudelleen tuon mun aikaisemman postauksen. Se vaikutti synkemmältä kuin sen oli tarkoitus. Totta kai olen vieläkin harmissani, etten päässyt Fitnessmalli-kisaan mukaan, sillä ensi vuoden keväälle mulla on sellaisia suunnitelmia, ettei siihen aikatauluun välttämättä mahdu valmistautuminen tällaiseen kisaan. Salia en kuitenkaan aio jättää pois, mä rakastan sitä niin! Terveellisesti syöminen on saanut mut voimaan paljon paremmin kuin olisin ikinä kuvitellut. Energiaa on riittänyt ja kiukkupäiviä on ollut entistä vähemmän. Useimmat turhautumiset/kiukustumiset ovat selvästi johtuneet liian pitkäksi venyneistä ruokailuväleistä. Päiväuniakin olen nukkunut normaalia vähemmän. 

Monet, minä aikaisemmin mukaan lukien, luulevat syövänsä terveellisesti,  mutta  onkin usein totuus lähemmin tarkasteltuna toinen.   Nyt jälkikäteen, ruokavaliota noudattaessa olens saanut kokea sen kliseisen puhtaan ruoan voiman. Iho hehkuu, kynnet ovat vahvemmat kuin ikinä (mulla meni ennen aina ne todella helposti katki), mieli on yleisesti parempi, stressitasot alempana jne... Sitä paitsi alusta asti itse tehtyä puhdasta ruokaa saa syödä jo paljonkin ilman, että ruoasta saa paljon kaloreita. Olen punninnut tarkasti keittiövaa'alla lounaat sekä päivälliset, ja välillä tuntuu että sitä ruokaa oikein kumpuaa lautaselta. Nälkäkään ei juuri ole ollut paitsi aamuisin ennen aamupalaa.

Olen tässä ehtinyt mietiskellä, että miten treenausta jatketaan. Tavoitteen totta kai täytyy olla ja konkreettinen sellainen. Jos otan tavoitteeksi vaikka sileät reidet tai pystymmän pepun, niin milloin minä oikeasti pystyn sanomaan, että tavoite on saavutettu? Koska mun reidet olisivat itselleni koskaan tarpeeksi hyvät? Faktoihin ja numeroihin valitettavan helposti nojaavana mun täytyy saada tulos paperille. Oonkin hieman miettinyt tietyn rasvaprosentin tulosta. Realistisesta tavoitteesta täytyy keskustella PT:n kanssa. Painon kanssa en missään nimessä halua lähtemään pelleilemään, sillä en näe sille tarvetta ja se menee helposti epäterveelliseksi. Painoahan on todella helppo pudottaa kun jättää vain syömättä. Samalla lähtee tietysti vaivalla salilla hankitut lihakset ja se ei ole todellakaan mikään itseistarkoitus. En halua olla muodoton! Eikö se niin ole, että skinny girls look good in clothes but fit girls look look in naked ;)

Musta on tullut tän saleilun myötä oikein peppu- ja reisikyttäri, eli varokaas vaan! Meinasin pistää kaikki kuvat vain hyvistä pepuista, mutta sitten piti vähän jarrutella. Mä myönnän vilkuilevani esim. keskustassa kulkiessani usein naisten reisiä ja takapuolia sekä niiden muotoa. Sen kyllä siis huomaa heti jaloista, kun viitsii käydä vähän rautaa nostamatta/harrastaa muuta liikuntaa. Instagrammissa seurailen montakin fitnessmotivaattoria ja innostun aina kun näen hyvän perseen :D katsokaa nyt tuotakin gluteus maximusta, jonka laitoin tuohon ekaan kollaasiin. Siinä on jo tavoittelemista.